Päivitys nykyhetkeen.

Eilen ja tänään olen kokenut jotain hölmöä ja ihanaa.
Olen ihastunut kuin teini. Pari viikkoa sitten tapasin upean miehen, jonka kanssa vietettiin juhlissa ihana ilta jutellen ja nauraen. Puhelinnumeroita, taikka muita yhteystietoja ei vaihdettu. Me molemmat kuitenkin tiedettiin toistemme työpaikat ja se, että asutaan parin korttelin päässä toisistamme. Juhlista on nyt melkein kuukausi.

  Pari ensimmäistä viikkoa kuljin aina lähiseudullani silmät suurina aina tarkkana siitä, jos vaikka Mr. Tatska sattuisi kävelemään vastaan. Kadut, baarit ja uimahallit olivat kuitenkin tyhjiä ihanista ja salaperäisitä pojista. Aika vei muiston ulkonäöstä ja pian melkein koko ihmisestä.

Mutta sitten! Eilen Mr. Tatska käveli työpaikkani ovesta sisälle.
Sydän pomppasi aivoihin tehden niistä pelkkää mössöä. En muista nopeasta ja melko kiusallisesta dialogistamme kuin joitain osia. Kuten sen, kuinka sanoin varmaan viisi kertaa "Tervetuloa!!" ja sen kun aloin selittäämään ilman mitään järkeä sitä, että mun longboardin pyörät ovat todella paskat. Kun Mr. Tatska sitten hieman hämmentyneenä lähti, huomasin että mun hampaitteni välissä oli koko ajan ollut salaatinlehti.

Naurahdin ittekseni, kuinka hassuksi tuollainen ihastus ihmisen tekee. Miksi juuri tuo ihminen? Mikä juuri hänessä on niin vetoavaa että alkaa käyttäytymään kuin olisi kännissä; puheesta ei saa mitään selvää, hymyillyttää niin perhanasti ja aika kuluu todella nopeasti.
Tuo tunne on välillä niin naurettava, että suurimman osan ajasta tuntee myötähäpeää itseään kohtaan. Eikä sen kokeminen koskaan lopu. Vielä viiskyppisenä moni sekoaa ihastuksesta, usein vaijeten ja joskus hyppien Dannyn keikalla.

Tänään päätin tehdä jotain asialle. Menin käymään Mr. Tatskan työpaikalla. En miettiny tapaamista ihan loppuun asti. Siihen tulin ja seisoin n. 10min odottamassa kunnes mies oli vapaa asiakkaista. Hän oli just lähtemässä hakemaan lounasta, joten liityin seuraan. Siinä käveltiin ja jutskailtiin puolisen tuntia, kunnes Mr. Tatska sanoi menevänsä nyt ja et moi vaan. Sanoin moikat ja vielä pienen epätoivoisen "törmäillään taas" loppuun ja lähettiin eri suuntiin.

 Kun kovasti haluaa jotain tapahtuvan, tuntuu kuin se ei millään ottais tapahtuakseen. Kaikella on aikansa. Nyt mun on turha alkaa analysoimaan mitä se ajattelee musta ja tuleeko tästä mitään jne. En vois saada sitä tietoa selville vaikka kuinka haluaisin. Jos meidän tunteet kohtaa, niin kohdataan mekin vielä joku päivä.

Siihen asti voin nauttia hassusta ja omituisesta ihastuksestani ihan itsekseni.

PUSS!

Uusi blogi alkakoon!

Kirjoitan tarinoita miehistä, naisista, silmäyksistä, ihastumisesta, ihastumisen vaikeudesta, tietämättömyydestä, hippusen myös seksistä, odotuksista, varttumisesta ja rakkaudesta.

Olen hyvin normaali parikymppinen tyttö Suomen isoista kaupungeista. Pidän kaikenlaisista ihmisistä ja kaikenlaiset ihmiset pitävät minusta. Haluan kertoa niistä henkilöistä, joiden kanssa olen kokenut jotain erikoista, tylsää, ikävää tai upeaa. Kerron tarinoita tästä päivästä menneeseen, sekalaisessa järjestyksessä.


PUSS!