sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Olipas kerran...

Tässä teille tarina:

Olipas kerran tyttö, joka asui kaukana Suomesta kauniissa laaksojen ja niittyjen maassa. Siellä hän tapasi upeita ihmisiä, joiden kanssa tyttö lähti hieman dokaamaan.
Seurue aloitteli kotona pullolla viiniä ja jatkoi siitä naurun, sekä hiprakan saattelemana kaupungin kuultuimpaan hipsteri-anniskeluravintolaan.
Siellä neidit maistelivat erilaisia juomia kuten haggis-shotteja ja tummia oluita.
Seuraavaksi oli tanssejen vuoro.
Kun sopivia kavaljeereja ei löytynyt, päättivät he olla erittäin itsenäisiä naisia ja tanssahdella yksin parketilla.
Tyttö tunsi alkoholin veressää ja päätti rentoutua, antaa kehon liikahdella musiikin, ihmisten ja välkkyvien valojen keskellä.

Pieni lipsahdus vasempaan ja törmäys tummaan hahmoon.

"Mitä vit...?!?"

Mutta lause jäi kesken. Edessä seisoi kaunis mies, jonka muikea hymy hiljensi tytön kiivaan humalahyökkäyksen.

Musiikin rytmi kiihtyi ja alkoi kuljettaa tyttöä ja poikaa lähemmäs toisiaan. Tyttö tunsi pojan käden lanteillaan ja ei välittänyt siitä, hetki oli kiihkeä ja täynnä jännitystä. Hän huomasi vartalonsa vain kulkeutuvan miehen syliin, tuntevansa kuinka pimeästä savujen keskeltä tullut hahmo liikahteli käsien välissä ja tuoksui jumalaiselle hunajalle.

Rytmiä.

Katseita.

Hento hymy suun oikeassa kulmassa.

Pyörähdys käden alta ja kaappaus yllättävään suudelmaan.
Suudelma oli hento ja kaunis. Ei mitään mitä tytön ja pojan humalatila olisi odottanut.

Huulet irtosivat ja tyttö tunsi kuinka pojan karhea sänki kulkeutuu poskea pitkin kohti korvaa.
"I want your number."

Tyttö kurottuu ottamaan puhelimesa laukusta ja antaa numeronsa suutelijalle. Poika kertoo lähtevänsä ja jättää tytön seisomaan keskelle musiikkia, ihmisiä ja valoja.

Eilen tyttö sai pari erittäin kohteliasta ja hymyillyttävää tekstiviestiä.
Ja tuolla tytöllä on nyt sovittu treffit ensi keskiviikoksi.
Nähtäväksi jää rikkoontuuko viidentoistaminuutin taijanomaisen kohtaamisen lumo, kun humalasta on päästy ja tyttö näkee päivänvalossa minkä näköinen tämä poika oikeasti on.

To be continued...


maanantai 21. tammikuuta 2013

Hello!

Hei Rakkaat Pussilaiset!

Nyt senkin oon kokenut. Viime viikon sunnnutaina mulle tehtiin täydelliset oharit.
The Italialaisesta tuli juuri Buu Italialainen.
Miehessä ei ollu munaa edes laittaa fb:ssä viestiä, että nyt kävi niin että oon ihan dorka enkä voi sua tänään nähdä.
No nyt tein tästä hieman dramaattista. En oikeesti noin loukkaantunu ollu, mutta kyllähän poikaan olisin halunnu tutustua.
Mutta ehkä ihan hyvä, että sain vapaamman vimpan päivän Londonerissä ja hän sai uuden lempinimen.

Se viikko siellä isossa kaupungissa oli kyllä niin täynnä miehiä, viinaa ja rock n'rollia, että huhhhuh. Ei ihme että seuraavan viikon oli vaan kuumeessa ja vuoteen omana. Viimesenä iltana istuttiin kavereitten kanssa hostellin aulassa maistelemmassa tehojuomia ja pelaamassa pelejä. Yks toisensa jälkeen porukkaa alkaa vähentyä ja lopulta huomaan istuvani pöydässä neljän poitsun kanssa. Yhden kanssa oltiin pussailtu, yks väitti rakastuneensa muhun ja kaks muuta oli vaan ruotsalaisia teinejä. Vaikka miehet kivoja onkin, ni kyllä ne vie myös voimat niin henkisesti ku fyysisestikkin. Taputin poikia poskille ja lähdin pohjoseen.

Nyt oon uudessa kaupungissa ja täällä on uudet kujeet/kojeet. Tuntu ihanalta olla viikko ilman mitään ja ketään. Sain vähän omaa aikaa.

Tänään muutan omaan asuntoon. Tai omaan ja omaan. Jaan sen kolmen jätkän ja yhden tytön kanssa. Kävin kattomassa kämpää ja kaikki vaikutti niin mun tyyliseltä. Meillä on paljon yhteistä ja uskon todella et mul tulee olee todella hauskaa siellä. Ja kaikista ihanin juttu oli, että kukaan kämppiksistä ei ollut niin ihana että tulis säädettyä mitään.

Ja tämä oli lupaus.

See yah! ;)


sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Miehiä,miehiä, miehiä!

Voih hyvänen aika tätä maata! Mistä näitä miehiä tulee!
Tällä viikolla oon sanonu jo kaks kertaa lauseen "no en tunne samoin sua kohtaan, mut kai voidaan olla kavereita?" Toinen oli aijemmin mainitulle Kusipäälle, toinen mua vainoovalle Ranskikselle. Vihaan yli kaiken sitä tilannetta, ku pitää selventää toiselle että mä en todellakaan haluu muuta ku olla kaveri.
Siitä aloinki pohtii, että voiko poika oikeesti koskaan olla pelkkä kaveri? Ajatteleeko mies jokatapauksessa enemmän kun sä ite? Haluisin myös elää maailmassa, jossa olis oletusarvo että ekana ollaan kavereita ja sitten yhteisestä päätöksestä tapahtuu tai on tapahtumatta jotain. Mutta näköjään tuo ei oo itseisarvo kaikille. Mut miten vitussa sitä sitten tietää pitäiskö sanoa heti kättelyssä että haluun vaan olla kaveri vai vasta sitten kun toisen käsi on jo lipsahtanut tissin päälle!?!
Joskus mietin että olis vaan helpompaa pukeutua kaapuun ja vilauttaa säärtä vähän vaan niille, joiden katseita välitän. Mut samaan aikaan haluan oppia olemaan just se kuka oon. Oon tyttö joka vaan viihtyy lyhyissä hameissa ja polvisukissa. Ja oon ihminen joka haluaa olla ystävällinen ja hymyilevä. Mutta lyhythameinen hymyilevä tyttö sattuu nyt vaan tässä maassa tarkottamaan helppoa saalista tai unelmavaimoa.
Surullista.
Olis kiva löytää kultainen keskitie itsenäisen vahvan naisen ja minihaneitten keskelle.

Eilen pussailin söpön aussin kanssa. Se oli casual kissing niin ku se sanoi. Itsenäistä ja harmitonta biletyspussailua yhden illan ajan. Siinä löytyi juuri sopiva keskitie.

Odottelen tässä just The Italialisen soittoa. Meijän pitäis mennä tänään jonnekkin, mutta herrasta ei oo vielä kuulunu mitään.
Tästä pojasta voisinkin tykätä vähän!

Kuunnelkaa Emiliana Torrinin Big Jumps!

PUSS!

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Mamma mia!

Ohlalalaa!

Täällä olen isossa kaupungissa ison Benin helmassa!

Mietin tässä brittimiehiä. Ne on aika karvasia, kalpeita tai tosi laihoja. Suoraan sanottuna en oo törmänny vielä yhteenkään todella komeeseen brittimieheen! Aika jännä juttu. Luulin että täällä pyörtyilisin jatkuvasti!
Pari sellaista söpötystä on matkalle sattunut, mutta ei kyllä ainuttakaan wow-efektiä.
Sellainen on brittimies saldo tähän mennessä, mutta mites muuten?

No, olin tuossa eräänä päivänä yhdessä lähinaapuriston pizzeriassa. Siellä tiskin takana oli jotain ruskeasilmäistä, tummatukkaista ja pitkää.

Hänen nimensä on The Italialainen.

Kaunis mies.

Todella kaunis.

Siinä sitten rupattelimme. Mä lähinnä kikatin. The Italialainen sanoi että näyttäis mielellään hieman Lontoota mulle, mutta on nyt hyvin kiinni töissä.
Pari päivää kävin siellä "syömässä" ja lopulta: eilen sain viestin:
 "Mulla on sunnuntaina vapaata, voisin viedä sut jonnekkin!"

YesSsSss!
Se on mun viimenen päivä tässä kaupungissa, mutta what ever, saanpahan silmänruokaa koko sunnuntaiks!


sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Kusipää nimeltä Kusipää.

No matka alkoi ja jännästihän tässä kävi!

Menin siis ystäväni Kusipään luokse Lontoosta tunti junalla. Ajattelin että kaverina hän näyttäis mulle kaupunkia ja saisin majaillä hänen luonaan. Ajattelin myös, että selvästi Kusipää oli hieman ihastunut muhun niin puhuisin hännelle heti ekana iltana siitä, että koska ei oikein tunneta toisiimme niin eiköhän olla vaan kavereita.

No, se ilta oli todella kiva. Olin ihan et vau kuinka hyvin Kusipää oli ottanu meidän keksutelun ja et tästähän voist tulla ihan kiva viikko. Tavattiin sen kavereita, juotiin ja biletettiin. Seuraavana aamuna herään sen vierestä, niin että tyyppi on ihan kiinni mussa. Mitään ei ollu tapatunu, koska en todellakaan halunnu edes pussata tätä Kusipäätä. Se nukku ihan mun vieressä ja selvästi halus halailla ja olla lähekkäin. Nukuin omaan makuupussiin kietoutuneena mahdollisimma kaukana miehestä.

Sitten se kysyi "Voinko halata sua?" Ja siitä lähti keskustelu joka muutti koko mun matkan suunnan. Selitin etten todellakaan halua mitään muuta kun vaan olla kaveri sen kanssa.
Siitäkös vasta riemu syntyi:
Kusipää sanoi et haluaa joko mut kokonaan tai ei ollenkaa. Hän on 29-vuotias ja hänellä ei kuulemma ole yhtään aikaa muulle kuin romanssille ja työlle. Niin ettei häntä todellakaan kiinnosta uudet ystävät ja niiden viihdyttäminen viikon ajan. Jä hän oli kuulemma olettanut että koska tuun sinne viikoks, niin luvassa olis pelkkää romanssia. Ja jos ei hän saa mua kokonaan niin hän haluu mieluummin keskittyä viikon musiikin tekemiseen (eli uran luomiseen) kuin muhun.

Mitä vittua!

Kuuntelin sitä suu auki siinä hetken ja otin kamat ja lähdin. EI mun tollsta tarvi kestää tai kuunnella.
Hortoilin hetken Lontoossa ja löysin kivan edullisen hostellin. Majotuin sinne nyt siihen asti, kunnes mulla lähtee bussi pohjoseen. Nyt oon onnellinen ja ylpeä varsinkin siitä että oon todellakin oppinu sanomaan ei.

Nyt nautin täysillä Lontoosta ja tunnen helpotusta ja että oon vapaa!

Puss!


keskiviikko 2. tammikuuta 2013

PUSS JA 2013

Hey YOU!

Uusi vuosi ja maailma muuttuu!

Huhhuh mikä vuosi takana! Työntäytteinen, Saksalainen ja itsepohdiskelumainen. 2012 meni ja sujahti, mutta päälimmäisenä siitä todella jäi mieleen se kuinka paljon jouduin itseäni pohtimaan ja samalla ympäröivää maailmaa. Se oli ehkä semmoinen lapsuuden ja aikuisuuden välinen siirtymävuosi.

Miesrintamallakin sattui ja tapahtui, mutta aika rauhalliseen tahtiin. Alkuvuosi oli +30 vuotiaiden treffeilymaraton (josta myöhemmin lisää), kesällä oli rakas Saksalais keissi ja seksi, syksyllä ei mitään muuta kun puutostautia ja työnarkomaaniutta.
Vimppa kohta on myös suuri syy siihen miksi blogi kärsi kuviaa kautta. En kuitenkaan päätynyt kirjoittamaan tekstiä, joka alkaa lauseella: "Men are socks....".

2013!! !! ? !!
Tässä sitä ollaan. Vuotta vanhempana ja sitäkin hassumpana.
Rakkautta etsimässä ja seksiä ihmettelemässä. Nyt alkaa mulla kyllä puhaltamaan uudet tuulet ja uskon niiden ylettyvän myös  blogiini saakka.
Lähden nimittäin hieman travellaamaan maailmaa.
Menolippu on.
Ei paluusta vielä tietoa.
Enklannin pojat varokaa, tämä tyttö haluaa tietää mitä siellä kiltin alla oikeasti luuraa.

JA  NYT NAISET JA MIÄHET VUOSI 2013 TULEE OLEMAAN
LEGEN... wait for it ..DAARYY!


PUSS!