torstai 1. marraskuuta 2012

Toisen oma...?

Suuttuisitko jos sisaruksesi deittailisi parasta ystävääsi?
Suuttuisitko jos ystäväsi diettailisi vanhaa heilaasi?
Suuttuisitko jos ystäväsi deittailisi samaa miestä kanssasi samaan aikaan?



-Noin vuosi sitten kävi hassu juttu mun veljen parhaan ystävän kanssa. Me tavattii pariin otteeseen ja huomattiin että tässä on nyt jotain kipinää. Mä ihastuin tähän herra Välkkyvaloon päätäpahkaa. Ajan kanssa me molemmat huomattiin, että suhteesta tuli pelkästään fyysinen. Joten n. kuukauden ajan me tavattii silloin tällöin ja kuksailtiin, kun ei mitään puhuttavaa enään löytyny.
Kuka veli haluaa kuulla, että pikkusiskolla on seksisuhde parhaaseen kaveriin?
Mietin miten oma veljeni suhtautuu tähän. Mutta ei, ei siis mitenkään. Se oli enemmänki parittamassa meitä kuin erottamassa. Ei se halunnu kuulla meidän jutusta mitään yksityiskohtia, mutta oli se sen mielestä jotenki siistiä. Ja samalla mun kunnioitus velikultaani kohtaan nousi suunnattomasti.
Kun kunnioitus nousi, nousi samalla paineet siitä miten tässä nyt lopetettaisiin aikaan saatu suhde. Kyllästyin Välkkyvaloon ja tajusi  ettei siitä vaan tulis mitään. Kavereiks halusin kuitenkin jäädä, koska mielettömän ihana tyyppi hän on. Ja myös sen takia että tuun varmasti moneen kertaan näkemään herran veljeni juhlissa ja muissa sukukokouksissa.
Meidän juttu feidaantu vähitellen olemattomaks. Mua vaivas pitkän aikaan se, että ei sitä koskaan päätetty kunnolla ja sen takia seuraavat kohtaamiset vois olla vaivaannuttavia.
Lähetin viestin jossa selitin koko asia, täysin rehellisesti miten aluks tykkäsin, sitten kuksasin ja lopulta feidasin. 
Välkkyvalo oli aivan samaa mieltä ja kavereita ollaan. 


-Mr. Tatskalla ja mulla ei ollut mitään tulevaisuutta. Ei nyt eikä luultavammin koskaa. Hieno tyyppi, mutta ei se selvästi koskaan ollu musta mitenkään kiinnostunut. 
Noin viikko sitten törmäsin mr. Tatskaan kadulla randomisti. Se sai mut tajuamaan lopullisesti, että ei herra ole kyllä mulle. Samalla viikolla näin erään Ystäväni kahvin äärellä ja ehdotin hänelle sinkkuudessaan pyytämään mr. Tatskaa ulos. Ystävä ja tatska on tavannu kerran ja Ystävä myönsi pitäneensä poikaa söpönä ja mielenkiintoisena. Taddaa, jos ei mulle niin sille.... ainakin yksille. 

- Tämän samaisen Ystäväni kanssa ollaan jaettu muitakin miehiä. Ollaan kahdesti ihastuttu samaan jätkään. Toinen päätty Ystäväni seurusteluun ja toinen taas ei niin hyvin. Tämä kyseinen herra oli melkoisen ihastuttava, kaunis ja petollinen. Mun ja herra Poron kanssa juttu lähti yhteisistä kavereista ja illanistujaisista. Ystävystyttiin lopulta todella hyvin ja juteltiin meilkeimpä päivittäin pitkiä pätkiä elämästä ja kuolemasta. Kaikki tää huipentui yhteen kohtalokkaaseen viikkoon. Yhtenä iltana päädyin illan päätteeks hänen luokse yöksi. Olin viattomasti menossa ihan oikeasti vain nukkumaan, kunnes huomasin että Poron motiivit ei olleetkaan niin viattomia. Hups ja kups, siinä sitä oltiin. Olin tosi ilonen. Vihdoin tästä lähtisi käyntiin kunnon juttu!
 Parin päivän päästä Ystävä pyytää, että saisi jutella kanssani. Kertoi Poron kaataneen samalla viikolla kolme viatonta pupua. Minut, Ystävän ja kolmannen tuttumme. 
Ei tullut Porolle sitten mieleen, että kyllä tytöt jakaa asioita ystävien kesken. Mutta ei kirjaimellisesti.
En ollu Ystävälle vihainen. Miksi olla? Oli hän tiennyt asioista enemmän, paremmin ja sen että Porosta tykkäsin, mutta ei hän ollut se jonka kanssa makasin. Ystävä jäi ja Poro jätettiin laumasta. 

En oo koskaan ymmärtäny ihmisiä, jotka on "riidoissa" ystävän tai läheisen kanssa. Mä ja veljeni ollaan opittu että ei oo maailmassa asiaa, jota ei voi keskustella läpi. 
Miksi huutaa kun voi puhua. 
Miksi riidellä, kun voi sopia. 
Miksi haluta pahaa, kun voi myös haluta hyvää.
Näissä kolmessa tarinassa, oon käsitelly asioita jotka on varmasti monelle tuttuja. Mutta jotenkin liian usein ne on aiheuttanu eroja, katkeruutta ja kiusallisuutta.
Ihastumiset, rakastumiset ja seksi on asioita jotka vaan tapahtuu ja tuleetapahtumaan, myös lähipiirissä. Lähimpien kanssa ne voi tuntua isommilta, mutta eikö ne ihmiset oo just niitä, joiden kanssa kaikki pitäis olla helpointa keskustella auki. 
Itse en vaan osaa suuttua jollekkin lähimmäiselle siitä mitä ne tuntee tai tekee. Ne on aina rakkaita ja se on asia mikä menee aina edelle. 
Eihän me koskaan tarkotuksella rakkaita satuteta.