Nyt senkin oon kokenut. Viime viikon sunnnutaina mulle tehtiin täydelliset oharit.
The Italialaisesta tuli juuri Buu Italialainen.
Miehessä ei ollu munaa edes laittaa fb:ssä viestiä, että nyt kävi niin että oon ihan dorka enkä voi sua tänään nähdä.
No nyt tein tästä hieman dramaattista. En oikeesti noin loukkaantunu ollu, mutta kyllähän poikaan olisin halunnu tutustua.
Mutta ehkä ihan hyvä, että sain vapaamman vimpan päivän Londonerissä ja hän sai uuden lempinimen.
Se viikko siellä isossa kaupungissa oli kyllä niin täynnä miehiä, viinaa ja rock n'rollia, että huhhhuh. Ei ihme että seuraavan viikon oli vaan kuumeessa ja vuoteen omana. Viimesenä iltana istuttiin kavereitten kanssa hostellin aulassa maistelemmassa tehojuomia ja pelaamassa pelejä. Yks toisensa jälkeen porukkaa alkaa vähentyä ja lopulta huomaan istuvani pöydässä neljän poitsun kanssa. Yhden kanssa oltiin pussailtu, yks väitti rakastuneensa muhun ja kaks muuta oli vaan ruotsalaisia teinejä. Vaikka miehet kivoja onkin, ni kyllä ne vie myös voimat niin henkisesti ku fyysisestikkin. Taputin poikia poskille ja lähdin pohjoseen.
Nyt oon uudessa kaupungissa ja täällä on uudet kujeet/kojeet. Tuntu ihanalta olla viikko ilman mitään ja ketään. Sain vähän omaa aikaa.
Tänään muutan omaan asuntoon. Tai omaan ja omaan. Jaan sen kolmen jätkän ja yhden tytön kanssa. Kävin kattomassa kämpää ja kaikki vaikutti niin mun tyyliseltä. Meillä on paljon yhteistä ja uskon todella et mul tulee olee todella hauskaa siellä. Ja kaikista ihanin juttu oli, että kukaan kämppiksistä ei ollut niin ihana että tulis säädettyä mitään.
Ja tämä oli lupaus.
See yah! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti