Istuin puistossa ja mietin mitä teen seuraavaksi. Menisin apteekkiin ja sitten kotiin. Mutta sitten mieleeni iski ajatus; mitä jos lähtisin kävelemään eri suuntaan, ostaisin lipun minne pääsisin ja lähtisin kauas tästä kaikesta. Muuttuisiko tulevaisuuteni, tulisiko siitä jotain erityistä ja olisinko sitten vapaa?
Ainoa mikä pitää meitä paikallaan on vain me itse.
Toisaalta se siellä kaukana ei olisi loppujen lopuksi arvokkaampi tulevaisuus kuin tämä ja tässä. Se on se mikä kaikkien mieleen joskus juolahtaa, mutta loppujenlopuksi kuljemme vaan yhteen suuntaan. Jos valitsemme oikean se on vain oikea ja jos valitsemme vasemman se on vain vasen.
Auringon säteet hohtivat iholleni lämpöä ja tunsin olevani kiitollinen.
Kiitollinen siitä että minulle on annettu jo mahdollisuus olla vapaa.
Nousin penkiltä ja otin askeleet kohti apteekkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti