Mulla on ollut todella rauhallinen olo koko kesän. Kaikki muuttui, kun erosin The Kidistä kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Ja se oli hyvä päätös. Siitä asti olen keskittynyt itseeni ja elämiseen. En ole stressannut liiasta, nauttinut lämmöstä ja siitä että I'm fucking young girl living in Scotland.
En ole tuntenut edes tarvetta kirjoittaa tänne. Kirjoittaminen ei ole edennyt, koska en ole nähnyt entiseen tapaan aiheita mistä kirjoittaa. Ennen tätä iltaa.
Olen edellisestä kirjoituksestani asti tapaillut tuota herra Potteria. Näen siinä ihmisessä niin paljon hyvää, kaipaan ja olen kiintynyt. Mies on ollut poissa viimeisen kuukauden, kiertäen tätä saarta festareilla työskennellen. Ollaan siis nähty nyt yhteensä vaan neljä kertaa. Viimeisin oli eilen.
Potterilla oli kaksi vapaapäivää töistä ja päätettiin käyttää aika hyväksi. Niinpä lähdin hänen kotikaupunkiinsa retkelle. Ei siis siihen kaupunkiin, jossa nyt asustaa vaan siis kotiinkotiin... vanhempien kotiin. Siellä oleskelin ja nauroin ja nautin kaikesta viimeistä tippaa myöden. Perhe oli upea ja niin oli poikakin. Opin välittämään Potterista vieläkin enemmän.
Kun tulin takaisin omaan kotiini, olin jo ikävissäni. Olisin halunnut lisää sitä miestä ja nyt joudun olemaan toisen kuukauden ilman halausta ja magic sticksiä. Emme kuitenkaan ole parisuhteessa mitenkään virallisesti, joten koen meidän olevan vapaita tekemään mitä halutaan. Niinpä, kun kaverini kysyi haluanko mennä tänään sokkotreffeille ja vastasin myöntävästi. Halusin olla vapaa ja jatkaa kesääni niin kuin olin sen aloittanutkin... liikoja stessaamatta.
Niinpä tänään puunasin itseni nätiksi ja lähdin kävelemään tapaamispaikkaa kohti. Sitten se kaikki iski. Mitä jos hän pitää musta, mitä jos pidän hänestä, mitä sitten tapahtuu, mitä jos tästä tulee awekwardia, mitä jos ei ole hyvä idea tavata tuntematonta ihmistä näin sattumalta, mitä jos oli turhaa edes luvata mennä treffeille, kun haluan olla vaan Potterin kanssa, mitä jos...
Sydän alkoi hakata ja tunsin paniikin jokaisessa ruumiinosassani. Treffi paikaksi oltiin sovittu yksi baari lähelläni, juoksin sisään ja suoraan baaritiskille. Tilasin bissen ja join sen. Toivoin alkoholin rauhoittavan.
Aussi on mukava poika. Komea, seksikäs, hauska ja viisas. Kaikkea mitä nainen nyt voisikaan odottaa mieheltä. Meillä oli plajon yhteistä ja juttu toimi erittäin hyvin. Olisin voinut hyvin mennä Aussin luo ja have some sexy time, mutta jokin esti.
Ehkä se on ajatus Potterista, ehkä se on vain siitä, että en nyt jaksa mitään stressaavaa säätöä. En halua olla "mitä jos"- tai "sitku"ihminen. Tai nainen, jonka päivät menee tekstareita vahdaten, pettämistä olettaen tai tunteiden kanssa venkslaten. Jos alkaisin tupladeittaamaan komeaa Aussia, se olisi nyt liikaa.
Oon väsynyt pelaamiseen ja leikkiin. Juuri nyt haluan hieman lämpöä, niitä kauan kaivattuja tunteita ja ihmisen jonka kanssa kaikki on yksinkertaista... helppoa.
On tässä elämässä aikaa stressata myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti