Menin siis ystäväni Kusipään luokse Lontoosta tunti junalla. Ajattelin että kaverina hän näyttäis mulle kaupunkia ja saisin majaillä hänen luonaan. Ajattelin myös, että selvästi Kusipää oli hieman ihastunut muhun niin puhuisin hännelle heti ekana iltana siitä, että koska ei oikein tunneta toisiimme niin eiköhän olla vaan kavereita.
No, se ilta oli todella kiva. Olin ihan et vau kuinka hyvin Kusipää oli ottanu meidän keksutelun ja et tästähän voist tulla ihan kiva viikko. Tavattiin sen kavereita, juotiin ja biletettiin. Seuraavana aamuna herään sen vierestä, niin että tyyppi on ihan kiinni mussa. Mitään ei ollu tapatunu, koska en todellakaan halunnu edes pussata tätä Kusipäätä. Se nukku ihan mun vieressä ja selvästi halus halailla ja olla lähekkäin. Nukuin omaan makuupussiin kietoutuneena mahdollisimma kaukana miehestä.
Sitten se kysyi "Voinko halata sua?" Ja siitä lähti keskustelu joka muutti koko mun matkan suunnan. Selitin etten todellakaan halua mitään muuta kun vaan olla kaveri sen kanssa.
Siitäkös vasta riemu syntyi:
Kusipää sanoi et haluaa joko mut kokonaan tai ei ollenkaa. Hän on 29-vuotias ja hänellä ei kuulemma ole yhtään aikaa muulle kuin romanssille ja työlle. Niin ettei häntä todellakaan kiinnosta uudet ystävät ja niiden viihdyttäminen viikon ajan. Jä hän oli kuulemma olettanut että koska tuun sinne viikoks, niin luvassa olis pelkkää romanssia. Ja jos ei hän saa mua kokonaan niin hän haluu mieluummin keskittyä viikon musiikin tekemiseen (eli uran luomiseen) kuin muhun.
Mitä vittua!
Kuuntelin sitä suu auki siinä hetken ja otin kamat ja lähdin. EI mun tollsta tarvi kestää tai kuunnella.
Hortoilin hetken Lontoossa ja löysin kivan edullisen hostellin. Majotuin sinne nyt siihen asti, kunnes mulla lähtee bussi pohjoseen. Nyt oon onnellinen ja ylpeä varsinkin siitä että oon todellakin oppinu sanomaan ei.
Nyt nautin täysillä Lontoosta ja tunnen helpotusta ja että oon vapaa!
Huhhuh mikä vuosi takana! Työntäytteinen, Saksalainen ja itsepohdiskelumainen. 2012 meni ja sujahti, mutta päälimmäisenä siitä todella jäi mieleen se kuinka paljon jouduin itseäni pohtimaan ja samalla ympäröivää maailmaa. Se oli ehkä semmoinen lapsuuden ja aikuisuuden välinen siirtymävuosi.
Miesrintamallakin sattui ja tapahtui, mutta aika rauhalliseen tahtiin. Alkuvuosi oli +30 vuotiaiden treffeilymaraton (josta myöhemmin lisää), kesällä oli rakas Saksalais keissi ja seksi, syksyllä ei mitään muuta kun puutostautia ja työnarkomaaniutta.
Vimppa kohta on myös suuri syy siihen miksi blogi kärsi kuviaa kautta. En kuitenkaan päätynyt kirjoittamaan tekstiä, joka alkaa lauseella: "Men are socks....".
2013!! !! ? !!
Tässä sitä ollaan. Vuotta vanhempana ja sitäkin hassumpana.
Rakkautta etsimässä ja seksiä ihmettelemässä. Nyt alkaa mulla kyllä puhaltamaan uudet tuulet ja uskon niiden ylettyvän myös blogiini saakka.
Lähden nimittäin hieman travellaamaan maailmaa.
Menolippu on.
Ei paluusta vielä tietoa.
Enklannin pojat varokaa, tämä tyttö haluaa tietää mitä siellä kiltin alla oikeasti luuraa.
JA NYT NAISET JA MIÄHET VUOSI 2013 TULEE OLEMAAN
LEGEN... wait for it ..DAARYY!
Viisi kuukautta:
Hyvä fiilis. Saksalainen vasta lähti. Miehet ei jaksa kiinnostaa. Neljä kuukautta:
Uuh! Ihana poika saapuu kuvioihin. Treffeillä mr. Tatskan kanssa, haaveilua ja unelmointia. Mitä jos...? Kolme kuukautta:
Helvettiin tollaset miehet ja niiden heiluvat kropan jatkeet! Nyt vaan töitä, töitä ja töitä. Rahalla pääsee sitten itsenäisenä naisena menemään minne haluaa! Kaksi kuukautta:
Vituttaa työt. Kuukausi jäljellä 11.12:
Työt melkein ohi ja jalat liikkuu levottomina.
Ensinnäkin lähden maasta kuukauden päästä paikkaan missä en ole koskaan ollut, jossa en tunne ketään ja jonne lähden suunnittelematta melkempä yhtiskäs mitään.
Toiseksi, no viisi kuukautta nyt vaan on tooodella pitkä aika, jos tiedät mitä tarkoitan.
Sen jälkeen kun heräsin mun työkoomasta, niin tajusin että onhan täällä suomessakin aikas kivoja poitsuja. Mutta ei, ei se voi mennä nyt niin että täällä rakastuisin ja se vaikuttais taas mun maailmanvallotus sunnitelmiin!
Päätin että näin ei käy ja laitoin henkisen mies-sensuuri päälle:
Katsoa saa, mutta ei koskea. Ja jos koskee niin pitää huolen siitä, että tulevaisuudessa se mies noudattaa tarkoin tuota ensimmäistä sääntöä.
Joten päätin että huoleton flirttailu on joulukuun harrastukseni. Hankin jopa facebookkin oman toyboyn. Tutustuin tähän herra Nurkkaan viime viikolla. Kaverin kaveri, komea ja hauska. Perfeckt! Molemmat tietää että vapaa flirttailu ja pikkutuhmuus on ok. Näin molempien arki piristyy niin pienellä ja yksinkertaisella asialla!
Näillä eväillä on ihana lähteä viimeisten viikkojen lähtölaskentaan ennen lentämistä pois pois pois! Sitten voin avata silmäni ja nähdä vedet täynnä uusia kaloja ilman inhottavaa mies-sensuuria.
Kaunis ja onnellinen pari rakastaa toisiaan. On rahaa ja rakkautta. On toteutettu omia haaveita, hankittu hyväksytty ura ja lavasteet idylliseen perhe-elämään.
Mitä sitten?
Elämä kolkuttaa ovelle ja tuo tullessaan heikkoutta ja sairautta. Pariskunta etääntyy. Vaaka notkahtaa epätasapainoon. Toisen täytyy ymmärtää enemmän, olla enemmän ja uskoa hyvään ahkerammin. Hän ei tiedä mitä tehdä ja miten edetä, mihin voi tälläinen elämä enään johtaa?
Hän tutustuu ja rakastuu toiseen. Hän näkee tulevan ja löytää taas tasapainoa elämän ja puolison välillä. Idylli rikkoontui mutta mitä sitten, mitä ne muut ymmärtävät? Hän näkee rakkauden ympärillään ja vahvistuu siitä.
Kunnes yhtenä päivänä hänestä tulee heikko. Hänestä löydetään virhe, joka kasvaa avoimen sydämen päällä. Se on juurtunut, tunkenut juurensa syvälle vereen. Sillä on peni nimi, mutta ääneen lausuttuna se saa elämän sijoiltaan.
Virhe pitää leikata pois, jotta sydän saisi jatkaa rytmiään.
Hänellä on puoliso, rakastaja ja monia veressä yhdistyviä rakkauksia ympärillään.
Hän ottaa askelen kohti, mutta muistaa että tässä on ensimmäistä kertaa pelkästään kyse hänestä. Häestä ja hänen sydämestään.
Hänen on mentävä itseensä, katsottava virhettä silmästä silmään ja annettava sille anteeksi. Hänen on pidettävä sydämensä auki, niin kauan kunnes virhe on luovuttanut ja kadonnut kokonaan.
Suuttuisitko jos sisaruksesi deittailisi parasta ystävääsi?
Suuttuisitko jos ystäväsi diettailisi vanhaa heilaasi?
Suuttuisitko jos ystäväsi deittailisi samaa miestä kanssasi samaan aikaan?
-Noin vuosi sitten kävi hassu juttu mun veljen parhaan ystävän kanssa. Me tavattii pariin otteeseen ja huomattiin että tässä on nyt jotain kipinää. Mä ihastuin tähän herra Välkkyvaloon päätäpahkaa. Ajan kanssa me molemmat huomattiin, että suhteesta tuli pelkästään fyysinen. Joten n. kuukauden ajan me tavattii silloin tällöin ja kuksailtiin, kun ei mitään puhuttavaa enään löytyny.
Kuka veli haluaa kuulla, että pikkusiskolla on seksisuhde parhaaseen kaveriin?
Mietin miten oma veljeni suhtautuu tähän. Mutta ei, ei siis mitenkään. Se oli enemmänki parittamassa meitä kuin erottamassa. Ei se halunnu kuulla meidän jutusta mitään yksityiskohtia, mutta oli se sen mielestä jotenki siistiä. Ja samalla mun kunnioitus velikultaani kohtaan nousi suunnattomasti.
Kun kunnioitus nousi, nousi samalla paineet siitä miten tässä nyt lopetettaisiin aikaan saatu suhde. Kyllästyin Välkkyvaloon ja tajusi ettei siitä vaan tulis mitään. Kavereiks halusin kuitenkin jäädä, koska mielettömän ihana tyyppi hän on. Ja myös sen takia että tuun varmasti moneen kertaan näkemään herran veljeni juhlissa ja muissa sukukokouksissa.
Meidän juttu feidaantu vähitellen olemattomaks. Mua vaivas pitkän aikaan se, että ei sitä koskaan päätetty kunnolla ja sen takia seuraavat kohtaamiset vois olla vaivaannuttavia.
Lähetin viestin jossa selitin koko asia, täysin rehellisesti miten aluks tykkäsin, sitten kuksasin ja lopulta feidasin.
Välkkyvalo oli aivan samaa mieltä ja kavereita ollaan.
-Mr. Tatskalla ja mulla ei ollut mitään tulevaisuutta. Ei nyt eikä luultavammin koskaa. Hieno tyyppi, mutta ei se selvästi koskaan ollu musta mitenkään kiinnostunut.
Noin viikko sitten törmäsin mr. Tatskaan kadulla randomisti. Se sai mut tajuamaan lopullisesti, että ei herra ole kyllä mulle. Samalla viikolla näin erään Ystäväni kahvin äärellä ja ehdotin hänelle sinkkuudessaan pyytämään mr. Tatskaa ulos. Ystävä ja tatska on tavannu kerran ja Ystävä myönsi pitäneensä poikaa söpönä ja mielenkiintoisena. Taddaa, jos ei mulle niin sille.... ainakin yksille.
- Tämän samaisen Ystäväni kanssa ollaan jaettu muitakin miehiä. Ollaan kahdesti ihastuttu samaan jätkään. Toinen päätty Ystäväni seurusteluun ja toinen taas ei niin hyvin. Tämä kyseinen herra oli melkoisen ihastuttava, kaunis ja petollinen. Mun ja herra Poron kanssa juttu lähti yhteisistä kavereista ja illanistujaisista. Ystävystyttiin lopulta todella hyvin ja juteltiin meilkeimpä päivittäin pitkiä pätkiä elämästä ja kuolemasta. Kaikki tää huipentui yhteen kohtalokkaaseen viikkoon. Yhtenä iltana päädyin illan päätteeks hänen luokse yöksi. Olin viattomasti menossa ihan oikeasti vain nukkumaan, kunnes huomasin että Poron motiivit ei olleetkaan niin viattomia. Hups ja kups, siinä sitä oltiin. Olin tosi ilonen. Vihdoin tästä lähtisi käyntiin kunnon juttu!
Parin päivän päästä Ystävä pyytää, että saisi jutella kanssani. Kertoi Poron kaataneen samalla viikolla kolme viatonta pupua. Minut, Ystävän ja kolmannen tuttumme.
Ei tullut Porolle sitten mieleen, että kyllä tytöt jakaa asioita ystävien kesken. Mutta ei kirjaimellisesti.
En ollu Ystävälle vihainen. Miksi olla? Oli hän tiennyt asioista enemmän, paremmin ja sen että Porosta tykkäsin, mutta ei hän ollut se jonka kanssa makasin. Ystävä jäi ja Poro jätettiin laumasta.
En oo koskaan ymmärtäny ihmisiä, jotka on "riidoissa" ystävän tai läheisen kanssa. Mä ja veljeni ollaan opittu että ei oo maailmassa asiaa, jota ei voi keskustella läpi.
Miksi huutaa kun voi puhua.
Miksi riidellä, kun voi sopia.
Miksi haluta pahaa, kun voi myös haluta hyvää.
Näissä kolmessa tarinassa, oon käsitelly asioita jotka on varmasti monelle tuttuja. Mutta jotenkin liian usein ne on aiheuttanu eroja, katkeruutta ja kiusallisuutta.
Ihastumiset, rakastumiset ja seksi on asioita jotka vaan tapahtuu ja tuleetapahtumaan, myös lähipiirissä. Lähimpien kanssa ne voi tuntua isommilta, mutta eikö ne ihmiset oo just niitä, joiden kanssa kaikki pitäis olla helpointa keskustella auki.
Itse en vaan osaa suuttua jollekkin lähimmäiselle siitä mitä ne tuntee tai tekee. Ne on aina rakkaita ja se on asia mikä menee aina edelle.
Tänään töhin saapui asiakkaaksi vanhempi herrasmies. Häm päätti kysellä mun mies tilanteesta.
Tahtoi parittaa mut lapsen lapselleen.
Ihanaa miten tämä yhteisö huolehtii meistä vähäosaisista.
Jotenkin tuntuu, että jopa sinkut pitävät omaa tilannettaan sairautena. Yksinäiset ympärilläni vaanivat klubeilla, kaduilla, ravintoloissa, netissä ja puskissa vapaita miehiä. Keskustelua yleensä käydään kysymyksillä; miten sellainen napataan? Teinkö mä jotain väärin? Oonko idiootti kun laitoin tohon viestin perään hymiön? Oonko mä ruma? Miksi kaikki miehet vaan on ääliöitä? Oliko toi kymmenes viesti viiden minuutin sisällä liikaa?
Ihastunut sinkku on vaarallinen vapaalla. Siinä voi vahingoittua moni, mutta yleesä vain hän itse.
Mulla on nyt pari ystävää kyseisessä tilassa. Toinen etsii hullunlalla rakkautta deittipalstoilta ja toinen kulkee baarista baariin etsien kultaa kainaloon. Havaitsin, että molemmilla on tähän kaikkeen sama motiivi. Ei se että etsisi vakavaa suhdetta, vaan iha FWB situationia. Kuitenkin treffejä tai viestejä seuraa lause; ehkä tässä voiskin olla jotain. Ja se lause on mielestäni usein se tekijä, joka johtaa harhaan. Siitä lähtee tulevan suunnittelu, seuraavien treffeijen odottelu ja hääpuvun valitseminen.
Tottakai me kaikki halutaan tulla rakastetuksi, mutta niin moni etsii sitä rakkautta väkisin. Jos se mies jonka löysit deittipalstalta tai taxi-jonosta ei olekkaan elämäsi rakastettu. Mitä jos hän olikin yhdenyön juttu, ei sen enempää.
Mikä kiire meillä on? Jos rakkaus on tulossa, niin eikö sitä aikaa olisi hyvä odotella rauhassa ja nyt vain keskittyä nykyiseen elämään?
Tietysti me joskus kyllästymme olemaan yksin ja "All by my selfin" laulaminen kuivaa kurkkua.
Äiti opetti ettei elämä ole aina hauskaa, puuro piti syödä jotta myöhemmin ei olisi nälkä.
Tressaamme likaa tulevasta ja unohdamme tämän hetken. Oon nyt niin kiinni töissä, ettei mulla yksinkertaisesti ole aikaa miettiä mr. Tatskaa tai ketään muuta vastavaa. Tällä hetkellä mä pidän tästä. En tuhlaa energiaani johonkin mikä ei selvästi tullut tapahtuakseen ja keskityn elämään omaa elämääni. Ja kun nyt kuuntelen kyseisten ystävieni melko loputonta puhetta viestejen merkittävyydestä ja hymiöiden funktioista, voin hymyillä ja ottaa levollisen asennon tuolistani. Kuuntelen mielelläni, mutta samalla toivon ettei kukaan joudu enään ikinä kuuntelemaan mun suusta samanlaista stressiä sinkkuudestani.
