Tummia silmiä ja mansikoita

Tein tässä vähän yhtälöitä.

Englanti - check
Ranska - check
Saksa - check
Amerikka - check
Sveitsi - check
Norja - check
Belgia - check

Mikä niissä on? Miksi muhun vetoo vieraat kulttuurit, kielet ja tummanruskeat silmät? Miksi en tunnu löytävän Suomesta ketään murusta? Voittaako ulkomaat vaiko kotimaa???

Aloin pohtia näitä kysymyksiä itseni ja ystävieni kohdalla. Millaisia ovat eksoottiset miehet verrattuna kotimaan mansikoihin;

1. KIIHKO- Suomessa en oo kohdannut miestä, josta löytyy niin puhdasta ja vahvaa intohimoa kuin miehistä merten takana. Sponttaania heittäytymistä suuteluun, seksiin ja romantiikkaan. He elävät päivät ajatuksella "meillä on tämä hetki, huomisesta ei väliä". Mies voi yllättää kesken keskustelun suutelemalla intohimoisesti, ilman monen tunnin pohdintaa pitäiskö vai eikö pitäis.
Jalat siinä menee alta.

2. KIELI - No kyllä te naiset tiedätte eron ranskaa söpöttävän miehen ja "Ööö. Saisiks mää.."-miehen välillä. Tätä kohtaa ei tarvi enempää selitellä.

3. YLLÄTYKSELLISYYS - Ystäväni tapasi miehen kaukana täältä. Mies pyysi ystäväni kahville, hän ei lähtenyt. Eräänä aamuna tyttö seisoi ratikkapysäkillä, kun näki pysäkin seinään teipattuja lappuja. Niitä samoja, joita Amélie käytti pyytäessään Ninoa ulos. Ja kyllähän ne olivat miehen laittamia. 
Tapahtuuko näin myös suomalaisten kanssa..?????

4. KÄYTÖSTAVAT - En tiedä teistä, mutta kyllä muhun vetoo oven avaukset, tuolin tarjoaminen, takin antaminen kun on kylmä ja juoman tarjoaminen.... kunhan mies antaa myös mun tehdä nämä samat hänelle.  

En yleistä. On Suomessakin kasoittain miehiä, jotka saavat jalat notkumaan, ylläri pylläyttävät ja laittavat sydämen tanssimaan. Minun kohallani näin vain ei ole vielä käynyt. Oon todella ilonen niitten puolesta, jotka ovat sellaisen saaneet haaviinsa. Ulkomaalaisen kanssa suhteeseen ryhtymisessä on kuitenkin aina omat mutkansa. Kielimuuri voi olla välillä turhan hankalaa, huumori ei ole koskaan samaa eri kielellä ja jos parisuhdetta seuraa muutto, olet kaukana perheestä ja tutusta kulttuurista.

Kaksi todella hyvää ystävääni ovat löytäneet rakkauden vieraista maista ja heillä kaikki toimii oikein mainiosti. Mullakin jalat vievät siihen suuntaan, einkä laita vastaan. Lähden tammikuussa asumaan ulkomaille alustavasti ainakin puoleksitoista vuodeksi. Kierrän maailmaa ja koitan olla villi ja vapaa (saa tämäkin blgi ihan uutta vivahdetta). 
Jotenkin mulla on kuitenkin sellanen fiba, että en tuu olemaan niin vapaa enään kauan. Tunnen jo kuinka kohtalo myhäilee ilkeydessään ja suunnittelee rakkautta.... kaukana täältä.