Antipyhimyksiä.

Makaan sängyssä valkoisten pitsilakanoiden välissä. Kello on kymmenen aamulla ja en saa enään unta.
Yläpuolellani on jo tutuksi tullut kattoikkuna, jonka edessä oleva raihnainen viltti suodattaa aamuauringon ja tekee huoneesta utuisen. Huoneessa haisee uninen ihminen, tupakka ja jatkuva kosteus. Lattialla lojuu hujan hajan jätettyjä soittimia, kiireessä sekä kiihkossa riisuttuja vaatteita ja möhnää monenlaisita lähteistä.

Välillä tuntuu että on kohtuutonta millainen kuva meillä on täydellisestä parisuhteesta. Kotileikeissä mies on valmis tekemään naisen puolesta mitä vaan. Kysehän on rakkaudesta ja tasa-arvosta.
Mies on romanttinen, hygieninen, siisti, ei liian kiinnostunut jalkapallosta taikka kosmetiikasta.
Mies on valmis auttamaan tarvittaessa työkalupakin kanssa, mutta laittaa pyykit kysymättä koneeseen.
Mies on hellä ja huomaavainen. Muistaa vuosipäivät, syntymäpäivät ja ei halua seksiä vaan haluaa rakastella.

Samaan aikaan kun naiset huutavat kaduilla seksuaalisesta tasa-arvosta, me laitamme miehet kävelemään perässä valtisemassamme pinkissä kauluspaidassa.

Miten minä aina itsenäisyyttäni ja vapauttani julistanut nainen päädyin pohtimaan miehen asemaa. En ajatellut että tämä asia koskaan koskisi minua. Ajattelin, että kun rakastun niin sen miehen täytyy olla niin täydellinen ettei keskustelua mahdollisesta sukkien vaihdosta täytyisi käydä.
Nyt katson tätä aikusen miehen möhnä-asuntoa ja huokaisen.
Luulenko välttäväni tuon dialogin käymisen tulevaisuudessa.

Haluan uskoa ja oppia näkemään, että ihminen voi rakastaa toista juuri sellaisena kuin hän on.
Niin että rakkaus voi olla ehdotonta hänelle, jossa näen myös inhimilliset huonot puolet.
Ja vaikka mieli haluisi kyseenalaistaa tuon rakkauden, pysyisin nöyränä ja myöntäisin ettei täydellistä ihmistä ole olemassa.
Niin kauan kun haluan olla hänen lähellä ja hän tekee oloni onnelliseksi,
 ei kysymykseen -voinko löytää parempaa?- ole vastausta. 

Katson vieressäni tuhisevaa naamaa, joka pilkottaa lakanoiden välistä.
Siinä makaa mies sydän auki, rehellisenä ja juuri sellaisena kuin hänet tähän maailmaan on tuotu.
En ole pyhimys, joten kuka minä olen tuomitsemaan.
Lasken nyt kynän ja paperin pois.
Mieleni tekee olla iso lusikka ja halata miestä,
joka tekee minut nyt todella onnelliseksi tässä epätäydellisessä maailmassa.