Oon ollu kaks viikkoa poissa ja oon tajunnut mitä on oikein tehdä. Okeudenmukaista hänelle.
En osaa olla enään tässä suhteessa. Kun joku kysyi ja sanoin että tuo on poikaystävä, tuntui kuin valehtelisin. Kun mietin seksiä tai kaipausta, koen sen velvollisuutena. En voi puhua hänelle suoraan ja jotain niin suurta puuttuu, että en pysty näin jatkamaan. Parempi nyt kuin liian myöhään.
Hän rakastaa mua, mutta minä en häntä.
Toisaalta välitän niin paljon ja siksi nyt sattuu. En halua satuttaa ja toivoisin että voisin jatkaa hänen kanssaan ikuisesti.
Nyt itkettää ja en haluisi enään puhua tästä. Haluisin vaan paeta koko asiaa. Tiedän kuitenkin, että on oikein mennä sinne ja katsoa häntä silmiin. Mun on oltava rehellinen meille molemmille ja päästettävä meidät näistä siteistä.
Ensimmäistä kertaa elämässä, joudun jättämään ja sanomaan toiselle etten rakasta takaisin.
Tämä on perseestä.
Sanoin puhelimeen, että tulen huomenna käymään ja kerron sitten hänelle kaiken.
Hän sanoin joo, see ya ja laski puhelimen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti