Pari vuotta sitten mä lupasin ittelleni, että jos ikinä mulle tulee sellanen olo että haluan tehdä jotain, ni mä teen sen. Vaikka se olis kuinka omituinen tai pelottava. Koska hyvässä ja pahassa, se että me seurataan ja kuunnellaan meidän intuitiota johdattaa meidät sinne missä meidän kuuluu olla.
Tähän haluan uskoa ja tän oon jo tähän meneesä todennu toimivaksi.
Oon tehny elämässäni todella outoja asioita vain sen takia että mun sisäinen ääni sano tosi lujaa että "Ota itteäs niskasta kiinni ja tee se!".
Ja näiden tekojen takia mä olen päätynyt mitä upeimpiin elämyksiin ja hetkiin.
Tänään mä halusin löytää Trainspottingin netistä ja lähettää hänelle viestin. Halusin ilmasta pojalle kuinka upea hän oli ja miten hän teki muhun vaikutuksen.
Päätin tehdä viestistä lyhyen ja ytimekkään. Ei mitään muuta. Ei kysymyksiä tai odotusta jatkoon. En halunnut edes lisätä fb:ssä kaveriksi.
Halusin yhä pitää hänet siinä hetkessä, jossa me tavattiin. Niin että hän ei olis mulle mitään muuta kuin se hetki.
Lähetin viestin n. tunti sitten.
Ja nyt huomasin että oon niin helvetin nainen.
Tietysti mä odotan että se vastaa!
Sain jotenkin itteni huijattua ajattelemaan, että en välitä vastaako se vai ei.
Tä on samanlainen efekti kuin salaisuudet.
Jos meillä on salaisuus, jota me ei todellakaan haluta kertoa kenellekkään me kuitenkin kerrotaan se jollekulle jossain tilanteessa. Ja perään mainitaan;" tä oli sitten salaisuus, eli shhhh!!".
Todellisuudessa me halutaan että salaisuus tulee ilmi, jos me se sanotaan ääneen.
Jos haluat asian todella pysyvän salassa, et sitä koskaan kenellekkään kerro.
Mielenkiintosta on miten pystyin huijaamaan itteäni.
Mulla on nyt melko yksinäinen kausi menossa, ei oo paljoa tekemistä ja ajatukset pyörii paljon rakkauden ympärillä.
Tietysti jos mä tapaan upean ihmisen, mä toivon parasta.
Ehkä coolin ja tavottamattoman esittäminen on vaan mun suojakeino olla
haavottamatta itteäni
taas.
Ja kuitenkin.... haavotuin tai en, uskon näin sen kuuluu mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti