Tutustuin Saksalaiseen kouluni kautta, hänessä huomioin heti ensimmäiseksi upean ulkomuodon. Viihdyimme toistemme seurassa heti. Vietimme monenmonta lounastuntia vain jutellen ja myöhästyen seuraavalta tunnilta.
Huomasin itsessäni jänniä tunteita. Halusin olla jatkuvasti Saksalaisen seurassa, halusin hänen huomiotaan ja koin hänet fyysisesti hyvin viehättävänä. Mutta romanttisessa mielessä en ollut yhtään ihastunut. Jos joku kysyi tykkäänkö Saksalaisesta, vastasin pitäväni vain kaverina.
Mukana kuvioissa oli myös yksi iso tekijä: Saksalaisella oli tyttöystävä.
Yhtenä iltana vietimme jopa yllättävän romannttista iltaa kämpässäni. Söimme itse tehtyä ruokaa lattialla kynttilänvalossa. Kerroin hänelle ajatuksistani, että jollain tavalla koen hänet todella seksikkääksi, mutta en havaitse mitään suurempia tunteita. Hän sanoi samaa. Tuo ilta oli ratkaiseva. Päädyimme suutelemaan, mutta pidemmälle emme menneet.
Mietittävää oli paljon. Saksalainen huomasi tunteidensa hälvenevänsä tyttöystävää kohtaan vähitellen ja meidän kohtaamisemme menivät uudelle tasolle. Viikot kuluivat ja meidän ystävyys syveni. Meille molemmille tämä juttu on uusi alku monella tapaa. Itse en ole koskaan seurustellut ja myös sen takia seksistä on jäänyt huonoja ja kiperia traumoja. Ennen sain paniikkikohtauksia sängyssä ja melkein potkaisin mienhen pois vierestäni, jos ailkoi liikaa ahdistamaan. Saksalaisen kanssa olin kerrankin turvassa. Sain edetä hitaasti ja tutustua miehen vartaloon ja omaani ihan hissukseen. Tänä kesänä olen siis tajunnut, että seksi voi olla myös ihan kivaakin!!!
Saksalainen taas tajusi, että on parempi erota tyttöystävästä ja etsiä jatkossa vierelleen sellaisen ihmisen, jota todella rakastaa. Tämä aihe on juuri se syy miksi me ei hänen kanssaan alettu tai aleta seurustelemaan. Ollaan liian erilaisia, me ei vaan millään tulla koskaan saamaan mitään isompia tunteita toisiamme kohtaan. Ihastuttu ehkä ollaan ja voidaan jatkossakin olla, mutta ei tästä vain mitään tulis. Monet väittää ettei tälläinen juttu voi toimia, että kuitenkin toisella on pelissä enemmän tunteita kuin toisella. Meillä se vain jotenkin toimii, kaikki on vain jotenkin luonnollista. Uskon että se johtuu siitä, että me puhutaan kaikesta... siis KAIKESTA! Ei salaisuuksia, arvailuja tai piiloteltuja tunteita.
Tällä kaverisuhteella on myös määräaika; 25.9.2012. Silloin Saksalainen palaa takaisin kansansa pariin. Opimme toisiltamme paljon ja totesimme, että lause "mutta eikö voitais olla kavereita" todella voi toimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti