Jahkaaminen aiheuttaa usein ylisuuria odotuksia ja asettaa käyttäytymispaineita. Me kaikki tiedetään ne viikot ennen H-hetkeä. Viikon aikana ennättää käydä tulevan tapahtuman moneen kertaan kokonaisuudessaan läpi. Aivoihin muodostuu pastillinsävyinen kuva täydellisestä säästä, rennosta ja samaan aikaan tyrmääväästä asukokonaisuudesta, finnittömästä naamasta, kultaisen lainehtivasta Tähkäpää-tukasta.... Ja tietysti dialogista, joka virtaa sulavasti suusta suuhun fiksuna, filmaattisena ja hullunhauskana!
Kun painajaisyön jälkeinen The-aamu koittaa, näppylät on varmasti naamassa ja sydän hytkymässä rinnassa kuin ju-ju-junge drum. Siihen se kaikki valmistautuminen sitten hukkuukin. Viimein! Treffeillä olet filmaattisessa liian kireässä pikkumustassasi prinssisi edessä puhumassa fiksuudesta kadonneena luonnonvarana. Voi että kun naurattaa niin helvetisti. Siinä sitä sitten ollaan ja istutaan pakolliset 2h puhumassa ainoista yhteisistä puheenaiheista. Todennäköisesti keskustelu pyörii miehen sinun ikäisen pikkusiskon ja vuoden 2006 Ruis Rockin välillä. Syvemmälle ei vain pääse ja enään ei oikein kinnostakkaan. (Häivähdys tositarinaa. Siitä sitten lisää myöhemmin).
Sovin tänään treffit mr. Tatskan kanssa ens viikonlopuks. Päätin ottaa asenteen, että hän on ihan kaveri vain. Myöhemmästä en voi sanoa, tälle viikolle tuo päätös lähinnä on. Haluan ottaa kaiken nyt stressaamatta, jahkaamatta ja pelaamatta.
En sorru tällä kertaa perinteiseen parin metsästyspeliin:"deitti-pallonheittoon". Siihen kuuluu jatkuvat pohdinnat ja juonittelu; Jos mä soitan nyt sille, niin luuleeko se että mä tykkään enemmän ku oikeesti, kun kyllä tykkään, mutta jos lähetän tän viidennen viestin niin oonko epätoivonen, miksei se vastaa, onko sillä joku muu, esitti vaan tykkäävänsä, paska äijä, odotan viis päivää ennen ku lähetän uuden viestin...
Kaikki tuollainen loppuu nyt. Miksi pitäis alkaa ihastuttavaa ihmistä kohtaan käyttäytymään kuin idiootti? Kaverina lähestyminen on nyt in.
En juonitellu ja odotellu sen soittoa. Soitin ihan itse, isotyttö kun huomasin olevani. Esitin asiani hatusta vetäen, en lapulle kirjotetusta muistisanoista.
Treffeille suunnittelin joatin hauskaa, mitä oon koko kesän halunnu tehdä enkä oo kenenkään kanssa vielä ehtiny. Vien sen Linnanmäen vanhaan vuoristorataan ajelulle ja kesän alussa ostetut katuliidut sujautan kassinpohjalle jos saisin ne vihdoinki käyttöön. Ei saa sunnitella liikaa.
JepsJeps. Jätän kaikki valmistelut ja paniikit suosiolla väliin. Koitan mennä treffeille niin omana hassuna ittenäni, kuin vaan on mahdollista.
Jos ei pidä niin ei pidä.
Jos en pidä niin en pidä.
Otetaans selvää!
PUSS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti