Kiitos kaunis!

Saksalainen lähtee takaisin omiensa pariin ensi viikonloppunna.

Aluksi kun me tavattiin, mua kiehto hänessä niin moni asia. Se miten se katso mua, se miten kerto asioita, sen salamyhkäisyys.... ja seksi.

Ajanmyötä meidän suhde on muuttunut. Ennne pystyttiin puhumaan kaikesta, nyt ei enään jaksa. Ennen keskityttiin toisiimme, nyt kaikki muu tuntuu mielenkiintosemmalta. Ennen seksiin liittyi aina mielenkiintoisia keskusteluja, kiihkoa ja rajojen rikkomista, nyt se toistaa samaa kaavaa... ilman sitä jotain.  Ennen kun kävimme kävelyllä, kokkasimme tai yleisesti vaan hengasimme, keskustelut antoivat paljon. Nyt ei ole enään mitään sanottavaa.
 Tunnen itteni ilkeäksi ja sydämmettömäksi naiseksi, joka ei anna hänelle ansaitsemaansa välittämistä.

Näin se kuitenkin menee. Niin kuin alussa vannoimme toisillemme, emme ole mitään muuta kuin kavereita. Joskus kavereista tarvitsee hieman lomaa, jotta ystävyydestä voisi taas nauttia.

Kun Saksalainen ensi viikonloppuna lähtee, loppuu meidänkin outo ystävyys. Sen jälkeen se jatkuu aivan uudenlaisena, aitona ystävyytenä. Siihen ei kuulu enään satunnaiset kuksimiset, vaan oikeat keskustelut siitä mitä kuuluu. 

Se taitaa olla se miksi olen väsynyt ja ärsyyntyt häneen. Kaipaan joko oikeaa rakkautta tai todellista ystävyttä. Niiden välimuoto toimii, mutta ei näin tiiviinä. Näen Saksalaista joka viikko ja tiedän ettei luvassa ole enään mitään muuta kuin kiihkon ajamaa nusauttamista... se ei riitä ja nyt sen tajuan. 

Saksalainen on antanut mulle paljon. Kirjaimellisesti ja muutenkin. Olen oppinu itsestäni niin paljon tän kesän aikana, siitä miksi seksi on ollut aina niin pelottavaa ja että se voi oikeesti olla ihan mahtavaa. Ennen olin pelokas ja epävarma. Tuo mies oli juuri sitä kaikkea mitä tarvitsin... ihmisen johon voin luottaa, jonka kanssa voin tutkia tätä kummallista asiaa. Saksalainen on kertoi myös, kuinka paljon olen vaikuttanut häneen. Olen ensimmäinen ihminen, jolle se on voinut kertoa kaiken. Jolle voi sanoa peloista ja toiveista. Hän on myös tajunnut tämän meidän jutun aikana, miksi on aina aikaisemmin ajautunut seurustelemaan vaikka se ei ole tuntunut pohjimmiltaan oikealta.


Meidän kohtaaminen kesti vain 5kk, joka elämän skaalassa on todella lyhyt aika. Mutta tuossa tiiviissä ajassa me ollaan opittu toisiltamme todella paljon. Nuo opitut asiat auttaa tulevaisuuden monissa suhteissa ja elämän pyörteissä.  

Siis kiitos kaunis ja kumarrus, ihana Saksalainen!