Orginal Liquorice

Hyvät naiset ja herrat,

Te tiedätte nämä mukavat pikku jutut kehossamme, joita me kutsumme hormooneiksi.
No, sunnuntaina mun hormoonit lähtivät hurraamaan kuukausittaista pyörremyrskyään.
Silloin mä sain viestin Hymyltä, että hän ei enään haluais nähdä.
Otin sen aika rankasti, makasin sängyn pohjalla syömässä pandan lakupussia ja kuutelemassa Adelen Someone like youta.
Ulkona satoi ja elämän kaikki huolet olivat hartioillani.
Olimmehan tavanneet kolme kertaa, pussanneet saman verran ja hädin tuskin muistin mikä miehen nimi oli.

Surun ruintelemana otin seuraavana päivänä itseäni niskasta kiinni, puin vaatteet päälleni ja lähdin vaeltamaan sateiseen auringon paisteeseen. Tiesin, että jos joku asia mut hormoonipyörteestä pelastaa, niin se olisi toinen pussi pandan lakritsaa. Onneksi satuin tietämään yhden luomu-liikkeen joka niitä myy. Askelet tuntuivatkin jo kevyemmältä.
Saavuin kauppaan ja juoksin suoraan lakujen luokse. Kaappasin pari pussia varmuuden varakasi ja menin kassalle.

Siinä seisoi punapää, pitkä ja komea, tatuoitu mies. Olin kuitenkin niin lakujen vallassa, että en jaksanut  enään miehiä. Päätin kuitenkin kysäistä olisko heillä vapaata työpaikkaa (mun aika käy välillä hieman pitkäks, kun ei oo töitä. Sen varmaan huomaa myös tästä blogista). Heillä ei oo, mutta poika voisi kyllä antaa pari vinkkiä paikkoihin jotka etsii työntekijöitä. Hän antoi lappusen jossa oli ravintolan nimi ja myös pojan puhelinnumero. Se oli siinä ihan sitä varten että voisin "kysellä lisää työpaikoista".

Lähtin äsken Lakupojalle viestin ja kyllä, mulla on treffit tällä viikolla.

Kun ei ole työpaikkaa, niin mukavaa että ainakin löysin jonkilaisen harrastuksen...